Kuvia järkkäristä

Lombokin Kuta

Ollaan nyt oltu muutama päivä täällä Lombokin Kutalla ja tääkin on aivan ihana paikka. Rantoja on ihan joka puolella, joten ollaan ajeltu skoballa ympäriinsä ettimässä uusia kivoja rantoja. :)

Täällä on paljon vähemmän ihmisiä kuin Balilla eli ajaminen on tosi helppoo ja rauhallista. Jotkut ihmiset on kans halunnu jostain syystä ottaa meist kuvia. :D Yhdellä rannalla päästiin myös erään koululuokan kanssa samaan kuvaan ja oppilaat kyseli meiltä erilaisia juttuja. Se opettaja kertoi, että näin ne oppilaat harjoittelee enkkua. :) Ainut "huono" puoli tääl on et täällä on ihan liikaa  lapsimyyjiä. Lapset tulee koko ajan tyrkyttää niitten itse tekemiä rannekoruja. No olin meidän pakko sit ostaa muutama ku ei aluks osattu kieltäytyy..

Meillä on täällä kiva vakkariravintola, jossa näytetään joka ilta piraattileffoja kiina + indonesia subtitleilla. :D Päivät on kulunu rannoilla maaten, rentoutuen ja skoballa ajellen. Tykätään tästä Lombokista ehkä jopa enemmän kuin Balista!

Huomenna lähdetään kohti Balin Kutaa. Siellä aiotaan vielä kokeilla surffaamista sekä ehkä käydä viel ottaa pari hierontaa. Sunnuntaina lähdetään sit kotiin. :)

Kuvia Rinjanilta

Lisää tulee kun päästään kotiin!

-Miikka

Trekkaus Mount Rinjanille

Ensimmainen paiva

Perjantaina herattiin kuudelta aamulla, silla laiva Gileilta Lombokkiin lahti seitsemalta aamulla. Oltiin pari paivaa sitten varattu trekkausreissu jostain ihme kojusta. Laiva lahti tietty myohassa, kaikki taalla on aina myohassa ja muutenkin vahan pilipalimeininkia havaittavissa.

 Veneen saavuttua Lombokkiin meidan nimia huuteli joku hyyppa siina rannassa. Se huus Miikcha and Veronica ja meita se ilmeisesti huuteli, silla ei kukaan muukaan siihen ilmestynyt. Seurattiin tata hyyppaa autolle ja hypattiin kyytiin. Autoon meidan kanssa hyppasi Australiailainen Monica ja sveitsilainen Mark. Ajeltiin siina joku tunti trekkauskeskukseen, jossa saatiin aamupalaa ja sadetakit yms. muita varusteita trekkia varten. Rinkat jatettiin lukkojen taakse.

Aamiaisen jalkeen lahdettiin matkaan. Ensimmaisen paivan alku oli aika helppoa. Kivaa metsapolkua kaveltiin ylospain ja nahtiin matkanvarrella muutama hassu apinakin. :)

Puolivalissa kiipeamista meidan seuraan liittyi pari tanskalaista miesta. Meita oli siis kuusi + opas ja kantajat. Kantajat kantoi kaiken tarvittavan eli ruokalutarvikkeet ja teltat yms. Ne oli kyl ihme aijia kun slabarit jalassa kantoi hirveaa taakkaa ylos vuorelle.

Loppupaivan kiipeaminen oli tosi rankkaa ja ei ole oikeen mitaan mihin sita voisi verrata. Ehka johonkin maratoniin. Onneksi ei tassa vaiheessa tiedetty, etta paljon pahempaa on viela luvassa. Jossain vaiheessa alkoi pieni tihkusade\sumu myos tassa vaiheessa kiipeaminen vaikeutui.Seinama oli melkein pystysuoraa ja joka puolella oli sumua\pilvia. Toisaalta oli ehka ihan hyva ettei nahty alaspain, silla olisi varmaan alkanut huimata. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jalkeen paastiin vihdoin leiripaikkaan. Oli kyl hyva fiilis. Eka yo leiriydyttiin kraaterijarven ylapuolella, kraaterin reunalla. Oltiin ihan pilvien ymparoimana, joten ei nahty yhtaan mitaan. Oli vahan jannaa olla 2100 metrissa olevan kukkulan paalla pilvien ymparoimana 

Odotettiin kantajia joku tunti ja kun ne oli paassy ylos, niin pystytettiin teltat. Onneksi saatiin tosi paksut makuupussit, niin ei paleltanut vaikka lampotila oli jotain 10 astetta.

Toinen paiva

Aamulla herattiin taas kuuden aikoihin ja teltasta ulos astuessa maisemat oli ihan torkeen siistit. Kraaterijarven keskella oli pieni tulivuori ja sen ylla leijui pilvet. Nahtiin jopa Gilit, ja ne naytti tosi pienilta.

Aamiaisen jalkeen lahdettiin laskeutumaan alas jarvelle ja kuumille lahteille. Alas mentiin aika hankalaa reittia ja virheaskeliin ei ollut kylla yhtaan varaa. Seinama oli taas melkein pystysuoraa. Paastiin alas jarvelle jossain kahdessa tunnissa ja perilla meita odotti todella natit maisemat.

Jatettiin jotain meidan vaatteita siihen jarven rantaan kuivumaan ja suunnattiin kuumille lahteille. Kuumilla lahteilla oli myos pari pienta raikasta vesiputousta ja noi kaikki miehet menikin sit ottamaan virkistavat suihkut niiden alle. Virkistavien suihkujen jalkeen lilluttiin hetki kuumissa lahteissa, ja se oli tosi rentouttavaa. <3 Kuumilla lahteilla ei paljon ketaan muita nakynyt kuin me kuusi ja joitain paikallisia.

Lillumisen jalkeen mentiin jarvelle syomaan lounas ja lounaan jalkeen jatkettiin matkaa ylospain. Taa kiipeaminen se vasta rankkaa olikin. Alku tosin oli sellaista tosi kivaa ja leppoisaa, kaveltiin vahan ylospain menevaa polkua ja valilla kaveltiin pilvien sisalla.Pilvien sisalla oli mukavan viileaa. Loppumatka oli taas aika tuskaista. Siina ei paljon muuta pystynyt ajattelemaan kun sita, etta pistaa nyt jalkaa toisen eteen.Tassakaan vaiheessa ei saanut kaatua, silla muuten olisi varmaan kuollut tai ainakin murtanu muutamat luut. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jalkeen saavuttiin vihdoin leiripaikkaan. Leiripaikka oli 2700 metrin korkeudessa. Odotettiin hetki, etta kantajatkin paasisi leiriin ja kun ne oli saapunut niin pystytettiin teltat.

Istuskeltiin siina sit sellasen kivipenkin paalla kun yhtakkia se alkoi heilumaan\tarisemaan vahasen. Sita tarinaa ei tuntenut missaan muualla kuin siina kiven paalla. Kysyttiin oppaalta etta mita taa nyt tarkottaa ja se selitti jotain jostain sateesta ja siita miten se tarina johtuu sateesta.. No myohemmin saatiin tietaa et se olikin ollut pieni maanjaristys. :D

Kolmas paiva

Opas heratti meidat joskus kahden aikaan yolla ja pienen KEKSI aamupalan jalkeen lahdettiin valloittamaan huippua taysikuun valossa. Huipulle kiivettiin yhteensa ehka joku 2-3 tuntia ja viimeiset tunnit oli suoraan sanottuna ihan k-a-m-a-l-i-a. Se oli sellaista soran ja kivien sekoitusta eli aina kun otti yhen askeleen eteenpain niin valui kaksi taakse. Siina paasi kylla molemmilta muutama kirosana ja melkeen itkukin kun se oli niin rankkaa. Kumpikaan meista ei ole ikina kokenut mitaan niin raskasta. Se oli fyysisyyden lisaksi myos henkisesti tosi rankkaa, silla keho oli niin vasynyt ettei eteenpain olisi paassyt kuin tahdonvoimalla.

Sitten kun opas kertoi, etta huipulle on enaa 10 minuutin matka, niin alkoi uusi puhti. Pari kirosanaa ja jalkaa toisen eteen niin huomattiin kohta olevamme paivan ensimmainen ryhma huipulla! Fiilis oli jotain ihan kasittamatonta ja kumpikaan meista ei ole varmaan ikina ollut niin ylpea itsestaan. Oli kunnon voittajafiilis ja tuntui etta nyt mikaan ei enaa oo mahdotonta.

Huipulla istuttiin ja odotettiin auringonnousua joku tunti. Huipulla oli tosi kylma, jotain 3-5 astetta. Auringonnousu oli tosi upea, ensin oli tosi pimeaa ja yhtakkia nakikin kaiken. Huipulta naki koko Lombokin ja jos olisi ollut vahemman pilvia, niin olisi varmaan nahnyt Balinkin.

Lopulta oli pakko lahtea alaspain, silla ei tunnettu kylmyyden takia enaan ees omia varpaitamme. Alaspain meno oli kylla paljon helpompaa. Puolijuostiin alas ja valilla pyllahdeltiin kun sora petti jalkojen alta. Alasmeno takaisin leiriin taisi kestaa alle pari tuntia ja perilla meita odotti ihana banaanipannariaamupala.
Syotiin aamupala ihan uskomattomissa maisemissa ja katseltiin kun apinat murtautui jonkun onnettoman ihmisen telttaan ja ryosti sielta nuudeleita. :D

Aamupalan jalkeen aloitettiin tarpominen alaspain. Se ei ollut yhtaan kivaa ja mulla oli hirvea nuha ja kaikki jalkalihakset ihan hellana. No jaatiin sitten vahan muista jalkeen, kun olin niin hidas. Sit Miikka auttoi vahan ja kantoi munkin reppua. Ilman reppua alasmeno oli vahan helpompaa ja saatiinki sit muut kiinni. Alasmeno kesti yhteensa 5 tuntia ja alhaalla oli tosi hyva, mutta kuolemanvasynyt fiilis.

Alhaalla meita odotti autokyyti sinne paikkaan, josta perjantaina aloitettiin kiipeaminen. Mentiin koko ryhma sellasen lava-auton lavalle istumaan ja lahdettiin kohti trekkauskeskusta. Tiet oli tosi mutkaisia ja taynna yla- ja alamakia, joten tuntui ihan silta etta olisi ollut vuoristoradassa. Ma olin tosi vasynyt ja pari kertaa taisin torkahtaa Miikan selkaa vasten. En kyl tajuu miten se on mahdollista tollasessa kyydissa..

Tunnin paasta saavuttiin sinne paikkaan johon oltiin rinkkamme jatetty. Siina sitten hengailtiin hetki ja voi vitsi miten ihanalta tuntui ottaa lenkkarit pois ja laittaa slabarit jalkaan. <3

Meilla molemmilla on nyt jalat rakoilla ja mun toisen varpaan kynsi on ihan musta ja puoliks irti. Lihakset on tosi kipeena ja viime yona nukuttiin niin sikeesti ettei heratty kertaakaan, vaikka meteli on valilla jotain ihan kasittamatonta.Mut ei sitä moni oo kiivenny 3700m korkeen vuoren huipulle. :p

Nyt ollaan Lombokin Kutalla lepuuttamassa kipeitä jäseniämme ja nauttimassa viimeisestä viikosta. Täällä on ihania rantoja ja rauhallista ajella. Turistejakaan ei oo paljoa. :)

Venla

Gili Trawangan

Ollaan nyt oltu muutama päivä täällä Gili Trawanganin saarella Lombokissa. Tää Trawangan on näistä kolmesta saaresta isoin, ja täällä on eniten kaikenlaisia majapaikkoja ja ravintoloita. Täällä on ihanan rauhallista, sillä näillä Gileillä ei ole moottoriajoneuvoja. Ihmiset kulkee paikasta toiseen kävellen, pyörällä ja hevoskärryillä. :) Hevoskyyteihin ei olla kyl menty, sillä ne hevoset näyttää aika raasuilta. :/ Täällä Gileillä ei myöskään ole poliiseja, eikä siis myöskään rikollisia. Pyörät voi huoletta jättää aina ilman lukkoa ja muutenkaan ei tarvitse koko ajan olla vahtimassa kamoja kun käy uimassa.

Ollaan otettu paljon aurinkoa ja vaan löhöilty ja rentouduttu. Alku reissu oli sellasta joka paikassa pyörimistä, nii nyt on ihana vaan rentoutua. Ollaan kävelty ja pyöräilty tän saaren ympäri ja on ihanaa kun joka puolella on vaan pelkkää rantaa, valkoista hiekkaa ja söpöjä pikku rapuja.

Yks päivä oltiin snorklausretkellä näiden gilien ympärillä. Käytiin yhteensä neljässä eri paikassa snorklaamassa ja nähtiin vesikilppari sekä muita hassuja otuksia. <3 Yhdessä snorklauspaikassa saatiin syöttää kaloja leivänpaloilla ja se oli tosi hauskaa. Meidän ympärillä uiskenteli joku miljoona toinen toistaan värikkäämpää kalaa ja kaikki söi leipää meidän käsistä. :)

Ollaan myös vuokrattu tandemipyörä, ja sillä ajaminen oli aika hauskaa! Annoin suosiolla Miikan ohjata ja keskityin itse kattelemaan maisemia. Pakko saada tandempyörä kotiinkin. :D

Tää lomailu on ollu tosi helppoa, sillä aina kun saavutaan uuteen paikkaan niin perillä on ihmisiä tarjoamassa majapaikkaa. Kertaakaan ei oo täytyny etsiä yösijaa. Kaikki yöpömispaikat joissa ollaan oltu, on ollu jotain 9-11euron luokkaa yöltä, eli hyvin ollaan pysytty meidän 20e/naama päiväbudjetissa. Ruokien hinnat on jotain 2-4 euroa riippuen siitä missä syö. :)

Ps. Yhtenä päivänä Miikka pelasti kiinalaisen hukkumasta.. Se raukka oli uinu liian pitkälle eikä enää jaksanut uida takaisin. Se oli jo melkein painumas veden alle mut sitten pelastaja Miikka tuli ja raahasi sen rantaan!

Pps. Täällä on ihan hirmu söpöjä kissoja ja vastustamattomia kämmenen kokoisia kissanpentuja <3

Delfiinejä ja vesiputouksia

11.6

Eilen herättiin jo viideltä, sillä mentiin katsomaan delfiinejä. Puoli kuudelta joku ukkeli tuli hakemaan meitä hotellin edustalta ja käveltiin siitä sitten rantsuun odottamaan vesille lähtöä. Kuudelta lähdettiin merille sellaisella pikkupaatilla. Siinä veneessä oli vain me ja tää ukkeli. Siinä sitten köröteltiin aika kauan muiden pikkuveneiden kanssa syvemmille vesille.

Jonkin ajan päästä nähtiin ensimmäiset delfiinit. Oli ihan älyttömän ihanan näköistä. <3 Siellä ne hyppeli ja uiskenteli ja välillä hävisi kokonaan näkyvistä. Se oli aika hölmöä, että aina kun delfiinit tuli esille niin miljoona pikkupaattia lähti seuraamaan niitä.. Mut oli silti ihanaa <3

Delfiinikierroksen jälkeen oltiin molemmat tosi väsyneitä. Päätettiin kuitenkin vuokrata skootteri,  että päästäis vähän enemmän tutkimaan Lovinaa. Mentiin skoballa katsomaan Lovinan "keskustaa" ja siellä oli ihan liikaa ärsyttäviä kaupustelijoita! Makoiltiin hetki rannalla ja miljoona tyyppiä tuli kauppaamaan meille kaikkea ihme rihkamaa. Tosi rasittavaa. Kyllästyttiin siihen touhuun, joten lähettiin lipettiin.

Myöhemmin päivällä mä lepäilin hotellilla ja Miikka kävi jossain ajelemassa. Se tuli takas ja kaivo tohkeissaan muovipussista pari puista delfiiniä. Se oli käyttäny meijän snacksirahat puisiin delfiineihin. :D

12.6

Tänä aamuna lähdettiin kohti Padangbaita, Sekumpulin vesiputousten ja Kintamanin kautta. Oltiin buukattu autokyyti samalta hyypältä joka kuljetti meidän paattia delfiiniristeilyllä. Saatiin kelpo hintaan yksityisautokyyti Padagbaihin asti. :) Oltaisi voitu ostaa myös bussikyyti, mutta haluttiin käydä vesiputouksilla niin autokyyti oli sen kannalta parempi. Tää hyypiö tuli aamulla hakee meijät suoraan hotellilta ja sit suunnattiin kohti vesiputouksia. Matka taittui nopeesti, sillä maisemat oli taas ihan uskomattomat. :) Auton saavuttua vesiputouksille, meitä vastaan tuli joku toinen tyyppi, joka tarjoutui muutamalla eurolla meidän oppaaksi. Mietittiin ensin, että tarvitaanko me nyt tosiaan opasta, mutta onneksi päätettiin sitten ottaa se. Matka vesiputouksille kesti melkein tunnin ja matkalla ylitettiin monta kovasti virtaavaa jokea, käveltiin viidakkopoluilla ja mentiin varmaan 300 rappusta alaspäin. :D Opas auttoi meitä kahlaamaan jokien yli liukastumatta liukkailla kivillä. :) Sekumpulin vesiputoukset oli ihan uskomattomat. Muita turisteja ei näkynyt, joten oli mukavan rauhallista. Vesiputouksia taisi olla yhteensä seitsemän, Sekumpul nimi tulee juuri siitä. Vesiputoukset sijaitsi ihan sademetsän keskellä ja ihanat värikkäät perhoset vaan lenteli meidän ympärillä. Miikka meni jopa uimaan yhteen vesiputouksista. :) Nää vesiputoukset oli kyl tän reissun yks kohokohdista! Täällä on myös muita vesiputoksia, mutta niissä käy enemmän turisteja, joten tää vaihtoehto oli parempi. Nää sekumpulin vesiputoukset oli kuulemma myös ne upeimmat. Vesiputosten jälkeen jatkettiin matkaa kohti Kintamania. Se oli kyllä aikamoinen pettymys. Toki tulivuorimaisemat oli tosi upeita, mutta kuljettaja vei meidät ihan kamalaan paikkaan syömään. Ravintolassa ruokien hinnat oli yli kolminkertaset tyypillisiin balilaisiin ravintoloihin verrattuna ja joka puolella näky pelkästään turisteja. Ravintola oli ihan täynnä, joten se oli ihan järkyttävää. Aina kun ollaan täällä balilla käyty syömässä, niin ollaan oltu melkein ainoat asiakkaat. :D Kintamanista lähdettiin ajamaan kohti Padagbaita. Perillä meille tultiin heti taas tarjoomaan majapaikkaa ja otettiin se tietty koska se oli halpa ja kiva homestaypaikka. :) Buukattiin huomiselle nopee paatti Gileille. Oltais otettu hidas edullisempi laiva, mut nopeen hinta ei ollu tinkimisen jälkeen paljoo suurempi ja 1 tunti voittaa 9 tunnin leikiten. Tääl Balilla on tullut kyllä opittuu tinkimisen jalo taito. :D Huomenna siis lähdetään gileille ja siellä me vaan snorklaillaan ja makoillaan auringossa! Ollaan tehty tän reissun aikana niin paljon kaikkee ettei oo viel ehditty kunnol "lomailla". :D Blogi siis saattaapi hiljentyä vähäks aikaa. :) Venla ja miiku ps. täällä majapaikassa on huono netti, lisätään kuvia myöhemmin. Tää näköjään poistaa kappalejaot tosta jälkimmäisestä tekstistä..

Snorklailua

10.6

Aamulla lähdettiin täältä hotellilla auto/bussikyydillä Pulay Menjangan saarelle. Kyyti kesti melkein pari tuntia, mutta oli ihan kivaa pällistellä maisemia. Täällä Balilla on kyllä ihan joka puolella jotain. Kaikkien teiden varrella on hökkeleitä ja kauppoja ja muutenkin tää on näköjään tosi tiheesti asuttu saari.

Bussin saavuttua mengangan saaren edustalle,  siirryttiin bussista laivaan. Tai en mä tiedä voiko sitä ihan ihan laivaksi sanoa, sillä se oli sellanen pieni ja puinen juuri ja juuri pinnalla pysyvä paatti.

Paattimatka kesti puoli tuntia ja meillä molemmilla tuli vähän huono olo, sillä aallokko oli aika kova. Laivan saavuttua saarelle, hypättiin rantaan, heitettiin snorklauskamat niskaan ja mentiin veteen. Rannan tuntumassa vesi oli tosi sumeaa ja mietin vähä et miten tääl nyt voi nähdä yhtään mitään. Sit uitiin eteenpäin ja yhtäkkiä vesi kirkastui ja meidän edessä oli lukemattomia kaloja ja ihania koralleja. Ihan kun olis akvaariossa uinut! Koralliriutta vaan jatku ja jatku ja koko ajan törmäsi erilaisiin hassuihin kaloihin. Nähtiin myös Nemo ja sen kaveri. <3

Snorklailtiin joku puolitoista tuntia, jonka jälkeen mentiin rannalle syömään lounas. Lounaan jälkeen mentiin paatilla toiseen snorklausspottiin ja snorklailtiin varmaan joku tunti.  Oli kyllä ihan huikeeta taas! Ainut miinuspuoli reissussa oli rannan roskaisuus ja se, ettei aurinko paistanut. Toisaalta pilvinen sää oli kyl ihan superhyvä, sillä illalla huomattiin molempien selissä kivat auringonpolttamat... En ymmärrä miten voidaan palaa jos aurinko ei ees paista. :D